Pieniä ääniä

On ollu taas mahtavaa nähdä Jumalan suuruus ja se myös se että saa olla tässä pelissä yhtenä Jumalan pelinappuista.
Viime kesänä kun oltiin taas Ukrainassa aktiossa, niin tuli semmoinen olo, että pitäisi kutsua Rusu (Ruslan Bochantsev, Ukrainan Royal Rangereiden kansallinen johtaja, lastenkodin johtaja sekä nykyisin myös tv-työn tekijä) suomeen. No hommat meni pikku hiljaa eteenpäin ja täällä se nyt sitten istuu meidän olohuoneessa.

Kuukausi tai pari sitten, kun Veli Taivaallinen oli Kuopiossa puhumassa niin, Nipa, Närhen Niilo esitteli Aikamedian työtä. Silloin Jumala puhui ja minulle tuli sellainen olo, että pitisi Rusun kanssa käydä aikamedialla Niilon juttusilla. No eilen sitten käytiin "vähän" ajelemassa ja matkustettiin Keravalle. Hirveästi niistä keskusteluista en voi kertoa mutta siellä kyllä tunti miten Jumala oli läsnä. Palaset loksahteli kummasti paikoilleen ja näytti että kummallakin olisi tarjota jotain mitä toinen osapuoli on etsimässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä se hieno työyhteisö siellä sekä studiot ja kaikki lavasteet ja laitteet. Rusu kertoi, että yhteen heidän pastorinsa halusi ohjelmaansa lavasteiksi kiviä. No pojat sitten kantoivat kolmestaan 80-100kg painoisia kiviä pihalta studioon... tuolla sitten opittiin, että esim styroksista saa erittäin aidon näköisiä kiviä tehtyä :D

Keravalta sitten kun palattiin Kuopiota kohti niin käytiin Piiraisen Jukan (Rangereiden Euroopan pomo) kanssa kahveella. Rusulla ei ollut tästäkään oikein mitään odotuksia. Hän halusi vain tuoda terveisen Ukrainasta ja kertoa missä nyt ollaan menossa. No homma meni kuitenkin siihen, että Jumala otti taas ohjat ja alkoi taas vedellä langoista ja moneen tärkeään asiaa tuli vastaus. Palaset taas loksahteli paikoilleen aika kivasti :D Melkein voisi kyllä sanoa, että vaikka loppu matkalla ei enää mitään tapahtuisi niin tavoitteet ovat kyllä täytetyt. Paitsi en kyllä osaa sanoa tavotteista, mutta kuitenkin, siltä nyt tuntuu.

Jos mennään pari päivää taakse päin... Rusu tuli Torstaina Suomeen junalla Lahteen. Teemu oli just käymässä Ikeassa, niin se otti sitten Rusu kyytiin ja toi tänne. Käytiin sitten syömässä pitsaa ja mentiin nuorteniltaan.
Perjantaina minulla oli vielä töitä ja Rusu oli sen ajan kaupungilla. Käytiin päivällä kuvaamassa yhdet hautajaiset ja illalla oli säbä treenit.
Lauantai meni Kuopio hallilla Savo cup turnauksessa. Kuopion joukkueella fairplay sarjassa ei ollut yhtään vaihtomiestä, niin kysyin ottaavatko Rusun pelaamaan, nyt kun se on käynyt treeneissäkin :D No sinne vaan ja pronssia tuli. Rusu pisti fiinaalissa kaks häkkiäkin! Ite jouduttiin tyytymään neljänteen tilaan, hävitiin pronssi rankkareilla Mikkelille. Huiput pelit oli kyllä, mutta vaihtomiehiä oli vaan pari niin vähän liikaa hapotti ja oli muutenkin aika höntsä olo. Loppu ilta sitten tehtiin videota joka näytettäisin Sunnuntaina kokouksessa.
No Sunnuntaina sitten mentiin Tukikohtaan kokoukseen ja Rusu veti sielä mahtavan saarnan ja se tais koskettaa monia. Multakin tais mennä tulkkaus ihan ok, ainakin siihen nähden että oli pieni paniikki päällä kokoajan :D Puheen voi kuunnella täältä: ( http://www.tukikohta.info/uutiset/vieraana-ruslan-bochantsev.html ) Saarnan jälkeen sitten mentiin kotiin syömään ja lähdettiin ajamaan koti Tamperetta. Oltiin sit seiskan aikaan perillä ja mentiin Veikon ja Inkan kaa keilaamaan. Loppu ilta meni höpöttäessä ja pelatessa One-korteilla. Mukavaa oli.
Maanantaina sitten ajeltiin keravalle ja ylhäällä sitten onkin siitä mitä sielä oli :D
Huomenna lähdetään kiipeämään kebnekaiselle ja pitää rukoilla että olis hienot säät ja että kukaan ei kuolis sielä. moro!

Outo olo

Jotenkin on ollu niin outo olo ettei oikein tiedä mitä pitäis sanoa. No mutta sanon kuitenkin... mutta mitä? Oon kirjotellu kaiken näköstä tuonne taltee, mut en oo saanu mitään valmiiks. Kaiken näköstä ideaa ois muttei mitään valmista. Kirjotan nyt ees tän niin ei kaikki luule et mä luovutin jo :D

Se on kyllä kumma miten hommat tuntuu aina välillä kasaantuvan? Töissäki on nyt ollu hiljasempaa, mut sitten heti ens viikolla pitäis tehdä 4 vk työt ennen ku lähen "lomille". Sitten ois kaks viikko lomautusta ja Rusu ois tulossa Ukrainasta vierailulle ja sen kaa säädetään kaikenlaista. Kotonaki töitä riittäis, Satu aina keksii mulle tekemistä mut en kerkee niitäkään tekee. Nyt ois taas noita videoita hulluna tehtävä, Ylläksen video pitäis tehdä, kaks häävideo ja sit Rusulle yks video suomentaa. Ja kohta ois taas uudet häät. apua.

No nyt on tullut taas urheiltua sen verran että vois vaikka vkloppuna vähän vetää vähän rennomin. Laskettelin sitten neljä päivää putkeen, sit istuin yhden bussissa, perjantaina salille, lauantaina hiihtämään, sunnuntaina salibandy turnaus, maanantaina salille, tiistaina firmansähly ja keskiviikkona taas salilla, torstaina jotain Ipen kaa ja perjantaina salibandyt. :D Nyt on niin hyvä putki ettei malttais lopettaa. Toisaalta tuntuu ettei kropasta ihan kaikki irtoo nyt kun ei oo kerenny palautuu kunnolla. Jos vaikka päästäis Sadun kaa Karttulaan sunnuntaiks niin vois olla tekemättä mitään. Sielä mulla jotenkin homma leviää ja en jaksa tehdä mitään. Siellä ei tarvii tehdä mitään. Se on kyllä semmonen paikka missä voi levätä ja rentoutuu. Ei oo töitä, ei harrastuksia eikä tietokonetta :D Korkeintaan joutuu koiraa käyttää lenkillä. rentoo.

Nyt on pakko julkasta tää ettei tääki jää pyörimään tuonne mun luonnoksiin :D

Leirifiilisten jälkipolttoa ja karkkiähkyä

Olin sitten ensimmäistä kertaa vapiksen leirillä mukana, mieleen tuli vaikkamitä. Mutta nyt ajattelin kertoa asiasta, joka oli ehkä suurimpana erona meidän omiin leireihin ja ehkä yksi tärkeimmistä asioista kuitenkin loppupeleissä.

Elämän sanakirjasta: jälkipoltto = Leirillä fiilarit vedetään huippuunsa, kaikki on ihan katossa lähtiessään sieltä.

Tämä on ollut monesti fiiliksenä kun olen lähtenyt omilta leireiltämme. Ollaan iltaisin vedetty ylistystä ja rukousta niin pitkään kuin porukka vain jaksaa. Kaikki ovat saaneet mahansa täyteen Jumalan rakkautta ja kokeneet hienoja asioita ja kaikki ovat ihan fiiliksissään. mahansatäyteen.

Nyt kun olin sitten tuola vapiksen pippaloissa niin ihmettelin miten PELI VIHELLETTIIN POIKKI aina tiettyyn aikaan. Siinä oli pienellä pojalla ihmettelemistä, että miksi näin? Makeaa olisi ollut vielä mahtunut mahaan vaikka kuinka, mutta karkkipussi vietiin pois. Hmp!

No, kaikkihan tietävät, ettei karkkia kannata liikaa syödä, siitä tulee ähky ja lopulta paha olo eikä sitä sitten tee taas mieli vähään aikaan. Tälleen voisi, ehkä kevyesti lainaten kuvata oloa kun olen lähenyt väkevältä leiriltä. Kaikkea on hienoa tapahtunut niin paljon ja on saanut kokea Jumalan kosketusta, mutta sitten kun PALAA ARKEEN niin hups. Täällä ARJESSA onkin jo paljon tylsempää, ei oo kaverit pörräämässä ympärillä koko aikaa, ei laulella ylistyspiisejä tunnin välein eikä oo ketään jakamassa Sanaa. Lisäksi vielä se kun on joka ilta valvonut aamuyöhön ja aamulla on aikainen herätys niin nuppi on ihan sekaisi. Ei näin käy tietenkään joka kerta, mutta joskus kuitenkin.

Tuolla leirillä kun pojotin niin joka ilta jäi vähän nälkä. Ja joka ilta se vain kasvoi ja kasvoi. Lopulta kun leiri loppui niin maha oli melkein tyhjä. Paljon siitä ravinnosta mitä olin syönyt oli mennyt aivoihin, sydämmeen tai jonnekkin, en mä tiedä onko mulla ees niitä? Mut anyway.
Nyt kun lähin kotio niin mulla oli mukana puurolautanen, josta teki mieli syödä jatkuvasti. Ja jokainenhan tietää ettei puurolla oikein nälkä lähde ja se on hyvä. Tällöin saa ammentaa Jumalan sanaa niin paljon kuin vain jaksaa kauhoa suuhunsa. Mä en kuitenkaan oikein tykkää pelkästä puurosta, pitää siinä olla paljon maitoo ja sokeria. Onneks ne ei oo kaukana, pistää vaan kädet ristiin niin kyllä alkaa puuro maistumaan. Sokerihan on aika kivan makuista muutenkin, sitä voi syödä vaikkamissä, kävellessä, töissä, koulussa, kotona, urheillessa. Siinä on paljon energiaa ja se saa monen jutun maistumaan hyvälle, jota ei muuten vois syödä tai juoda.

Mitäs tästä lopulta opimme? Ei sillä niin väliä mitä siellä leirillä tai missä ollaankaan tapahtuu, vaan sillä mitä tapahtuu sen jälkeen. Jos saadaan paljon, niin silloin myös annetaan paljon! Ei kenenkään mahaan lopputomasti mahdu mitään. Sitä pitää jakaa muille ja myös sisäistää itseensä... ja kannattaa vähän miettiä valvooko joka yö aamuun asti :D

Pienen ihmiset pohdintoja

Jotenkin on taas niin ristiriitaiset fiilikset, pakostakkin tulee mieleen No Man's Bandin Kuu biisin sanat :

Onko parempi pitää kiinni vai syöksyä virran mukaan
Onko parempi nauraen kuolla kun ikävää tunne ei kukaan
Olla yksin onnellinen vai yhdessä yksinäinen
Elää elämänsä tänään vai odottaa huomiseen

Elämän sanaskirjasta: ristiriitaiset tunteet = pää tyhjänä, mutta silti niin täynnä.

Viime viikko taas muistutti elämästä, kun ei ollut vielä iän tuomia jäykistyksiä, työn tuomia vapaa ajan menetyksiä eikä tylsiä kavereita jotka eivät sanoneet "En minä kehtaa".

Viime aikoina enenevissä määrin on tullut kaipuuta takaisin niihin hetkiin joita vielä jokunen vuosi sitten sai kokea. Kirkkaimpina mielessä ovat kaupunki seikkailut ja ninjailu tehtävät missä pääasiassa Petterin kanssa suoritettiin. Valitettavasti Petteri on nyt opiskelemassa toisessa kaupungissa ja vkloput jotka hän on Kuopiossa niin on sitten töissä täällä. Nykyään kun jollekkin sanoo, että tehdäänkö sitä tai tehdäänkö tuota niin vastaus on liian usein "En minä kehtaa", "Ei jaksa", "Ei kerkeä"... Ei ei ei!!!
Miksi pitää olla niin tylsä? Luin hiljattain kristillisen kirjan "Villi ja Vapaa", siinä kerrottiin että meidän tulisi tehdä niitä asioita joista saamme suurimman tyydytyksen, hienoiman kokemuksen ja tunnemme olevamme elossa. Ei Jumala ole luonut meitä olemaan niitä joita me emme ole! Ei Jumala tee virheitä ja jos meitä kiinnostaa joku niin sitä pitäisi saada myös tehdä.
Parhaat henkireiät minulla on nyt olleet eräily sekä aktio seikkailut, niissä saa tuntea olevansa elossa. Varsinkin Ukrainaan suuntautuvissa aktioissa joissa varmasti jokainen päivä tuo yllätyksiä ja koettelemuksia sekä hienoja kokemuksia!
Nyt näyttää että Jumala on kuullut huokaukseni ja Ylläksen reissulta mukaani tarttui muutama mukavan oloinen uusi kaveri, jotka näyttäisivät sopivan hyvin portfoliooni :D Ja kuka tietää jos niistäkin kavereista vielä kehittyisi jopa ystäviä.
Ja Jussille erityis kiitos että näytit, ettei vanhenemista tarvitse pelätä. Vielä vanhanakin voi olla sekaisin ja hauska + nuorekas! Jussi, sä oot mun idoli :D

Reissulla huomasin taas kummakseni sen että kuinka ihmisjoukko voi olla yhdessä niin yhtä, mutta välillä kuitenkin yksin voi olla niin yksinäinen (Jumalan kanssa). Hienoja tunteita. molemmat. Mutta vaikeat selittää, jos ei itse ole kokenut. Ja vaikka olisikin kokenut niin silti sillä sen on luultavasti kokenut eri tavalla.
Jos sitä jotenkin pitäisi selittää niin näin se ehkä menisi: Kun saa olla yksin ja hapuillein kyynel silmäkulmassa saa etsiä Jumalaa ja tuntea että on aivan yksi koko planeetalla, mutta silti on kahdestaan Jumalan kanssa.

Taas tuli jotain kirjotettua, en tiedä mitä, mutta jospa tästä joku jotain saa.

Herra pitää meistä huolen

Elämän varrella on kyllä saanut huomata miten hienosti Jumala on johdattanut ja siunannut elämääni. Voisin kertoa montakin asiaa, mutta nyt kun nuo työ asiat on ajankohtaisia niin kirjoitan niistä nyt lyhyen tekstin.
Pakko tunnustaa, että nykyinen työpaikkani on täysin Jumalan ansiota. Kaikki omat ansioni siitä voin helposti poistaa, sillä a) en hakenut töitä b) kukaan ei ole nähnyt CV:täni eikä todistuksia c) kesätöihin päästessäni en ollut kysynyt edes vakiopaikka. Jotenka voit ymmärtää, että tuossa ei ole paljoakaan mitään mihin oisin voinut vaikuttaa. Paitsi tietenkin työn jälkeni kun olin kesätöissä.

Nyt itse asiaan. Meillähän on menossa nyt yt neuvottelut ja meidän puolelta saatetaan irtisanoa jopa 60 henkeä, eli noin joka neljäs saa potkut. No liha on heikko ja heikkoa alkoi jo vähän jännittämään. Ajattelin sitten viedä asian Jumalalle ja paastosin ja rukoilin pari päivää. Viimeisenä paastopäivänä Jumala sitten ilmestyi alla olevan laulun kautta ja sanoi: "Kaikki käy parhainpäin".
No tuosta nyt ei ota aivan selvää, että tarkoittaako se että saan pitää työni, mutta ei sillä väliä, sillä KAIKKI KÄY HYVIN! Eli kansankielellä luultavasti saan pitää työni, mutta jos en niin sitten minulle on varalla PAREMPI PAIKKA!

Voimme jatkaa taivaltamme luottavaisin mielin kohti huomista. Jumalalla on meille kaikille hieno suunnitelma, meidän tarvitseen vain rukoilla ja kuunnella mitä Jumalalla on meille sanottavaa!

Halleluja, tunnet sydämmeni

Hallelujaa, tunnet sydämeni
Hallelujaa, kuulet rukoukseni
tänään avaan sinulle, lukot sisimpäni
eteesi tuon alttarille, tuhat unelmaani

Tahdon luottaa viisauteesi, käsivarsiisi ne kantaa
Heittäytyä rakkauteesi, tahdot parasta vain
Kuin Isä lapsilleen

Matti Kankaanniemi

Jotenkin erityisen hienolla tavalla tämä laulu aukesi minulle ja samalla konkretisoitui Jumalan viisaus meidän elämässämme. Ei meidän tarvitse tehdä hienoja suunnitelmia, Jumalalla on ne kaikki jo valmiina! Sitä pläniä kun vain seuraamme, niin kaikke menee PARHAITEN!

Vaikeat ajat

Uskon puu

Kuin kevät, niin myös hienot hetket Jumalamme edessä saavat uskon puumme lehdet puhkeamaan silmuistaan niin, että saamme loistaa Hänen kirkkauttaan.
Vaikeudet, ne elämämme pimeimmät hetket, jotka saavat syksyn tavoin lehtemme putoamaan, saavat juuremme tunkeutumaan syvemmälle routaiseen maahan.

Truen Thormson

Päällimäisenä ja kirkkaimpana mieleeni jäi Ylläksen reissulta Mallen puhe tulevista vaikeuksista. Jokaisella ihmisellä on edessä hienoja kokemuksia, mutta varmasti myös niitä vaikeita, jolloin todella uskomme perustuksia revitään. Joillekkin se voi olla läheisen kuolema, vakava sairastuminen, onnettumuus, työttömyys, ihmissuhde tai jonkin muu vastaava. Silloin kun tuntuu, että oma maailma romahtaa ja edessä päin ei ole valoa niin uskomme joutuu todella koetukselle.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. PS 23:4

Jumala pitää meistä kuitenkin huolta, olipa tilanne mikä tahansa. Hän ei anna vaikeuksien käydä ylittämättömiksi, vaikka ne monesti sillä hetkellä siltä saattavatkin tuntua. Kun joudumme omaan pimeään laaksoomme, niin me emme saa jäädä sinne makaamaan! Vaikka tuntuu ettei tiedä minne päin pitäisi kulkea, niin matkaa on jatkettava. Jumala kyllä pitää huolen omistaan.

Vaikeuksista selvittyämme ollemme taas vahvempia ja oman kokemuksemme avulla voimme olla avuksi myös muille ihmisille.

Ehkä jos joskus innostun niin jaan myös oman tarinani täällä.

Ihmeellinen internetti

Jostain syvältä sisältä alkoi kumpuamaan tarve kirjoittaa omia kokemuksia ja ajatuksia jonnekkin. Mielessä kuitenkin piilee pieni toivo, ettei kukaan muu näitä oikeasti lukisi, sillä tämä tuntuu enemmän päiväkirjalta kuin miltään muulta mitä elämässä voisi tälläiseltä odottaa. Jos joku kuitenkin lukee niin toivoisin, että jollekkin tästä voisi olla jotain hyötyä. Se kuitenkin edellyttäisi sitä että kirjoittaisin jotain JÄRKEVÄÄ tänne. No ajatuksena olikin, ettei tästä tulisi mikään tyyliin "Kävin tänään kaupassa ja ostin maitoa", aika sen sitten näyttää.