Pienen ihmiset pohdintoja

Jotenkin on taas niin ristiriitaiset fiilikset, pakostakkin tulee mieleen No Man's Bandin Kuu biisin sanat :

Onko parempi pitää kiinni vai syöksyä virran mukaan
Onko parempi nauraen kuolla kun ikävää tunne ei kukaan
Olla yksin onnellinen vai yhdessä yksinäinen
Elää elämänsä tänään vai odottaa huomiseen

Elämän sanaskirjasta: ristiriitaiset tunteet = pää tyhjänä, mutta silti niin täynnä.

Viime viikko taas muistutti elämästä, kun ei ollut vielä iän tuomia jäykistyksiä, työn tuomia vapaa ajan menetyksiä eikä tylsiä kavereita jotka eivät sanoneet "En minä kehtaa".

Viime aikoina enenevissä määrin on tullut kaipuuta takaisin niihin hetkiin joita vielä jokunen vuosi sitten sai kokea. Kirkkaimpina mielessä ovat kaupunki seikkailut ja ninjailu tehtävät missä pääasiassa Petterin kanssa suoritettiin. Valitettavasti Petteri on nyt opiskelemassa toisessa kaupungissa ja vkloput jotka hän on Kuopiossa niin on sitten töissä täällä. Nykyään kun jollekkin sanoo, että tehdäänkö sitä tai tehdäänkö tuota niin vastaus on liian usein "En minä kehtaa", "Ei jaksa", "Ei kerkeä"... Ei ei ei!!!
Miksi pitää olla niin tylsä? Luin hiljattain kristillisen kirjan "Villi ja Vapaa", siinä kerrottiin että meidän tulisi tehdä niitä asioita joista saamme suurimman tyydytyksen, hienoiman kokemuksen ja tunnemme olevamme elossa. Ei Jumala ole luonut meitä olemaan niitä joita me emme ole! Ei Jumala tee virheitä ja jos meitä kiinnostaa joku niin sitä pitäisi saada myös tehdä.
Parhaat henkireiät minulla on nyt olleet eräily sekä aktio seikkailut, niissä saa tuntea olevansa elossa. Varsinkin Ukrainaan suuntautuvissa aktioissa joissa varmasti jokainen päivä tuo yllätyksiä ja koettelemuksia sekä hienoja kokemuksia!
Nyt näyttää että Jumala on kuullut huokaukseni ja Ylläksen reissulta mukaani tarttui muutama mukavan oloinen uusi kaveri, jotka näyttäisivät sopivan hyvin portfoliooni :D Ja kuka tietää jos niistäkin kavereista vielä kehittyisi jopa ystäviä.
Ja Jussille erityis kiitos että näytit, ettei vanhenemista tarvitse pelätä. Vielä vanhanakin voi olla sekaisin ja hauska + nuorekas! Jussi, sä oot mun idoli :D

Reissulla huomasin taas kummakseni sen että kuinka ihmisjoukko voi olla yhdessä niin yhtä, mutta välillä kuitenkin yksin voi olla niin yksinäinen (Jumalan kanssa). Hienoja tunteita. molemmat. Mutta vaikeat selittää, jos ei itse ole kokenut. Ja vaikka olisikin kokenut niin silti sillä sen on luultavasti kokenut eri tavalla.
Jos sitä jotenkin pitäisi selittää niin näin se ehkä menisi: Kun saa olla yksin ja hapuillein kyynel silmäkulmassa saa etsiä Jumalaa ja tuntea että on aivan yksi koko planeetalla, mutta silti on kahdestaan Jumalan kanssa.

Taas tuli jotain kirjotettua, en tiedä mitä, mutta jospa tästä joku jotain saa.