Leirifiilisten jälkipolttoa ja karkkiähkyä

Olin sitten ensimmäistä kertaa vapiksen leirillä mukana, mieleen tuli vaikkamitä. Mutta nyt ajattelin kertoa asiasta, joka oli ehkä suurimpana erona meidän omiin leireihin ja ehkä yksi tärkeimmistä asioista kuitenkin loppupeleissä.

Elämän sanakirjasta: jälkipoltto = Leirillä fiilarit vedetään huippuunsa, kaikki on ihan katossa lähtiessään sieltä.

Tämä on ollut monesti fiiliksenä kun olen lähtenyt omilta leireiltämme. Ollaan iltaisin vedetty ylistystä ja rukousta niin pitkään kuin porukka vain jaksaa. Kaikki ovat saaneet mahansa täyteen Jumalan rakkautta ja kokeneet hienoja asioita ja kaikki ovat ihan fiiliksissään. mahansatäyteen.

Nyt kun olin sitten tuola vapiksen pippaloissa niin ihmettelin miten PELI VIHELLETTIIN POIKKI aina tiettyyn aikaan. Siinä oli pienellä pojalla ihmettelemistä, että miksi näin? Makeaa olisi ollut vielä mahtunut mahaan vaikka kuinka, mutta karkkipussi vietiin pois. Hmp!

No, kaikkihan tietävät, ettei karkkia kannata liikaa syödä, siitä tulee ähky ja lopulta paha olo eikä sitä sitten tee taas mieli vähään aikaan. Tälleen voisi, ehkä kevyesti lainaten kuvata oloa kun olen lähenyt väkevältä leiriltä. Kaikkea on hienoa tapahtunut niin paljon ja on saanut kokea Jumalan kosketusta, mutta sitten kun PALAA ARKEEN niin hups. Täällä ARJESSA onkin jo paljon tylsempää, ei oo kaverit pörräämässä ympärillä koko aikaa, ei laulella ylistyspiisejä tunnin välein eikä oo ketään jakamassa Sanaa. Lisäksi vielä se kun on joka ilta valvonut aamuyöhön ja aamulla on aikainen herätys niin nuppi on ihan sekaisi. Ei näin käy tietenkään joka kerta, mutta joskus kuitenkin.

Tuolla leirillä kun pojotin niin joka ilta jäi vähän nälkä. Ja joka ilta se vain kasvoi ja kasvoi. Lopulta kun leiri loppui niin maha oli melkein tyhjä. Paljon siitä ravinnosta mitä olin syönyt oli mennyt aivoihin, sydämmeen tai jonnekkin, en mä tiedä onko mulla ees niitä? Mut anyway.
Nyt kun lähin kotio niin mulla oli mukana puurolautanen, josta teki mieli syödä jatkuvasti. Ja jokainenhan tietää ettei puurolla oikein nälkä lähde ja se on hyvä. Tällöin saa ammentaa Jumalan sanaa niin paljon kuin vain jaksaa kauhoa suuhunsa. Mä en kuitenkaan oikein tykkää pelkästä puurosta, pitää siinä olla paljon maitoo ja sokeria. Onneks ne ei oo kaukana, pistää vaan kädet ristiin niin kyllä alkaa puuro maistumaan. Sokerihan on aika kivan makuista muutenkin, sitä voi syödä vaikkamissä, kävellessä, töissä, koulussa, kotona, urheillessa. Siinä on paljon energiaa ja se saa monen jutun maistumaan hyvälle, jota ei muuten vois syödä tai juoda.

Mitäs tästä lopulta opimme? Ei sillä niin väliä mitä siellä leirillä tai missä ollaankaan tapahtuu, vaan sillä mitä tapahtuu sen jälkeen. Jos saadaan paljon, niin silloin myös annetaan paljon! Ei kenenkään mahaan lopputomasti mahdu mitään. Sitä pitää jakaa muille ja myös sisäistää itseensä... ja kannattaa vähän miettiä valvooko joka yö aamuun asti :D